Maailma matkalla parempaan

Tämä teksti on julkaistu alunperin Savonmaa-lehdessä 9.9.2015.

Pelko. Se on pinnalla. Se on pinnalla täällä Suomessa, se on kirjaimellisesti pinnalla Välimeressä. Moni vastustaa pakolaisten auttamista näennäisälykkäillä perusteluilla kuten “ensin oman maan asiat kuntoon”, “eivät iPhonen omistajat voi olla avuntarvitsijoita”, ja “miksi eivät jää puolustamaan omaa maataan?”.
Milloin nämä argumentit eivät kumpua pahansuopaisuudesta ja empatiakyvyttömyydestä, kumpuavat nämä argumentit omista peloista, siitä että “ne” saattavat tulla uhkaamaan meidän ja läheistemme turvallisuutta.

Mutta tämä sama pelko omasta ja läheisten turvallisuudesta ajaa ihmiset pois kotoaan. Vaikka ihmisellä olisi korkea koulutus, hyvä työpaikka ja pankkitilillä miljoonaomaisuus, ei se tee immuuniksi ilmapommituksille, kaasuiskuille tai teloituksille. Useilla ei enää sodista johtuen ole kotia jäljellä, kotikaupungista puhumattakaan. Osa joutuu lähtemään karkuun koska kuuluu väärään uskontokuntaan, osa sen takia että ei halua taistella ISIS-terroristijärjestön riveissä ja osa ihan puhtaasti paremman tulevaisuuden perässä.

Varmasti tuhansista turvapaikan saavista löytyy ne muutamat yksilöt jotka tulevat syyllistymään vakaviinkin rikoksiin täällä Suomessa. Sellaista seulaa ei kuitenkaan ole jolla nämä muutamat yksilöt saataisiin seulottua ilman että samalla jätettäisiin auttamatta tuhansia muita hädänalaisia. Olen kuullut sanottavan että jos et ikinä ole myöhästynyt lentokoneesta, vietät todennäköisesti liikaa aikaa lentokentällä. Samaa logiikkaa käyttäen jos luottamustasi ei ole ikinä petetty, niin et todennäköisesti ole koskaan luottanut kehenkään.

Pakolaiskriisistä huolimatta maailma on matkalla parempaan. Vaikka uutisista voi saada sen kuvan että kaikkialla soditaan, epidemiat leviävät maailmalla ja pakolaisvirrat ovat kestämättömät, ei ihmiskunnan historiassa ole koskaan kuollut yhtä vähän ihmisiä sotiin kuin nyt 2000-luvulla. Samalla kun maailman väestö on kasvanut 90-luvun viidestä miljardista nykyiseen seitsemään miljardiin, on äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä puolittunut kahdesta miljardista reilusti alle miljardiin. Samassa ajassa nälänhädästä kärsivien määrä on puolittunut. Nykyisin yhä useampi lapsi näkee viidennen syntymäpäivänsä, yhä useampi äiti selviää synnytyksestä hengissä, ja yhä useampi lapsi pääsee kouluun. Me suomalaisetkaan emme ole tarvinneet kirkon ulkomaanapua tai muuta hätäapua vuosikymmeniin.

Moni suomalainen siis kysyy että “pitääkö meidän auttaa?”. Onneksi suurempi joukko meitä suomalaisia kysyy “kuinka voimme auttaa?”. Kyllä me tästäkin vielä selviämme.

Valokuvanäyttely, Cafe Alegria, kesäkuu 2015

Kesäkuun ajan eri keikoilta ottamiani valokuvia on esillä Savonlinnalaisessa Cafe Alegriassa. Alla muutamia seiniltä löydettäviä otoksia:

stam1na.ilosaarirock.2014.1000
Stam1na, Ilosaarirock 2014
pmmp.jurassicrock.2013.1000
PMMP, Jurassicrock 2013
monsteriser.turunklubi.2012.1000
Monsteriser, Turun Klubi 2012
Haim.Ilosaarirock.2014.1000
HAIM, Ilosaarirock 2014

Lisää keikkakuviani voi löytää Cafe Alegriasta, kuin myös Facebookista täältä ja täältä.

Kuvat ovat ostettavissa 25 eurolla kappaleelta. Töitä on mahdollista ostaa myös isommassa koossa toiveiden mukaan.

Cafe Alegria sijaitsee Puistokatu 3:ssa. Linkkien takana kahvilan nettisivut ja Facebook-sivu.

Henkilökohtainen kantani NATOon

640px-NATO_OTAN_landscape_logo.svg
North Atlantic Treaty Organization / Organisation du traité de l’Atlantique Nord

 

Sain kysymyksen NATOsta Facebook-sivujeni kautta, ja tuli vastattua taas hieman pidemmän kautta.

Moi! Mikä on oma henkilökohtainen kantasi NATOon liittymisen suhteen?

Hyvä kysymys johon mun on ehkä vaikea vastata. Olen ollut aikaisemmin NATOa vastaan, mutta nyttemmin kahden vaiheilla muuttuneen turvallisuustilanteen takia sen suhteen että olisiko Suomen kannattavaa liittyä siihen vai ei. Aikaisemminhan vastustaminen oli helppoa, koska Venäjä ei ollut varteenotettava uhka. Mutta tällä hetkellä jos katsotaan mitä se tekee esimerkiksi Ukrainalla, jonkinlaista yhteistyötä puolustuspolitiikassa tarvitsemme. Mieluiten näkisin tässä tosin sen järjestyksen että ensin katsastaisimme mahdollisuuksia järjestää puolustusyhteistyötä muiden pohjoismaiden (ja Baltian maiden) kanssa, sen jälkeen pohtia josko EU:n sisällä saisi luotua jonkun puolustusyhteystyökuvion, ja vasta lopuksi pohtia NATOa.

Ensimmäinen vaihtoehto, yhteistyö pohjoismaiden kanssa, olisi hyvin luontevaa, ollaan kuitenkin täällä pohjoisessa lähellä Venäjää ns. samassa veneessä, ja meillä jokaisella on hieman omat erikoisosaamisemme ja -resurssit. Esimerkiksi Ruotsilla on hävittäjäteollisuutensa, Suomella osaamista maavoimien kanssa ja Virossa ollaan panostettu kybersodankäyntiin.

EU:n omat puolustusvoimat olisivat mieluinen vaihtoehto myös, joka ideaalitilanteessa voisi vähentää Suomen tarvetta omien puolustusvoimien ylläpitämiseen mutta saisimme silti uskottavan puolustuksen muiden siivellä. Siihen tosin liittyy niin paljon ongelmia ettei se välttämättä ole realistinen vaihtoehto. Tällä hetkellä kun lähes kaikki EU-maat ovat jo NATOn jäseniä, ja näillä mailla ei välttämättä ole intressejä lähteä ylläpitämään kahta päällekkäistä puolustusyhteistyökuviota. Sen lisäksi jos katsoo millaista päätöksenteko EU:ssa, vaikkapa nyt pakotteiden kohdalla Venäjää vastaan on ollut, niin se toisi omat haasteensa ratkaistavaksi.

NATOn suhteen olen taas hieman ollut skeptinen sen suhteen että jos liittyisimme siihen niin olisimmeko enää liittoutumaton tai puolueeton maa. Mutta jos katsotaan mitä vaihtoehtoja meillä on, tai olemmeko me nyt edes puolueeton tai liittoutumaton, niin vastaus varmasti kallistuisi sen puolelle että emme ole kumpaakaan. Jos joskus vuosikymmeniä sitten pystyimme olemaan hieman lännen ja idän välissä, niin nykyisin se ei taas ole mahdollista kun kuulumme Euroopan unioniin ja olemme mukana EU:n Venäjän vastaisissa pakotteissa. Se asettaa meidät selkeästi osaksi läntistä maailmaa, pois puolueettomalta tai liittoutumattomalta sektorilta. Onko NATO tässä sitten luonteva jatkumo? Voi ollakin, voi olla olematta. Ilman kristallipalloa on paha sanoa mitkä NATOon liittymisen tai liittymättä jättämisen seuraukset tulevat olemaan.

Tästä huolimatta NATOsta tulisi järjestää kansanäänestys. Voi tosin olla että koska tämä ei tule järjestymään vuoteen, kahteen, ehkei edes koko seuraavan eduskuntakauden aikana, niin on myös hyvin mahdollista että Venäjän luoma uhka on saattanut jo muuttaa muotoaan tavalla joka ei enää aiheuta sotilaallista uhkaa Suomelle (muista naapurimaista puhumattakaan), jolloin NATO-kysymys saattaa olla täysin irrelevantti.

Tekstistä on korjattu kirjoitusvirhe tai kaksi.

9.-luokkalainen kysyy, minä vastaan 3/3

Sain hiljattain sähköpostia Mikkelistä yhdeksäsluokkalaiselta Amandalta:

…jokaisen täytyy esitellä yksi henkilö valitsemastaan puolueesta vaalipiiristämme, ja tehdä hänestä lyhyt esitelmä. Valitsin ehdokkaista sinut, koska melkein jokaisesta tekemästäni vaalikoneesta (niitä on tullut testailtua aika paljon) sinua ehdotettiin arvoilleni sopivaksi ehdokkaaksi.

Haluaisin kysyä vielä muutaman tarkentavan kysymyksen mielipiteisiisi liittyen, jotta osaisin muodostaa niistä ytimekkään esitelmän.

Amandalla olikin kuusi + kaksi erittäin hyvää kysymystä, joihin sitten jokaiseen vastasinkin. Koska vastausteni pituudet vaihtelivat ja vastauksesta tuli muutenkin hyvin pitkä, on tämä blogaus jaettu kolmeen osaan. Luethan myös  nämä: osa 1 ja osa 2.

***

6. Oletko sitä mieltä, että translakia tulisi uudistaa? (Omasta mielestäni Suomessa nykyisin käytössä oleva laki nimittäin kaipaisi pikaista uudistusta)

Olen ehdottomasti translain uudistamisen kannalla. On törkeää että sukupuoltaan korjaavien on edelleen käytävä läpi nöyryyttäviä testejä ja pakkosterilisaatio saadakseen apua. Meillä jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus omasta kehostamme ja mahdollisuus elää sellaisessa kehossa kuin parhaaksi koemme. Tästä syystä olenkin sitoutunut Amnestyn kampanjaan inhimillisemmän Suomen puolesta.

Vielä olisi kaksi lisäkysymystä, jotka jäivät mietityttämään tänään tunnilla esitelmää väsätessäni. Mitä kaikkea olet opiskellut?

Olen aikoinani käynyt Savonlinnan lyseon lukion täällä Savonlinnassa. Tämän jälkeen lähdin Korpilahdelle (nykyisin osa Jyväskylää) Alkio-opistolle opiskelemaan journalismia, josta suoritin Jyväskylän avoimeen yliopistoon perusopinnot. Siinä samalla tein parit työharjoittelut eri lehtiin ja koulukavereideni kanssa toimitimme muutaman lehtijulkaisun alusta loppuun omatoimisesti. Sieltä tarttuikin mukaan aimo annos tervettä mediakriittisyyttä ja -lukutaitoa. Nykypäivänä nämä taidot ovatkin mielestäni entistä tärkeämmässä asemassa, koska internetistä on löydettävissä erittäin uskottavan oloisia salaliitto-, propaganda- tai huijaussivustoja joiden erottaminen luotettavimmista medioista voi olla hyvinkin vaikeaa. Yle on kirjoittanut tästä hyvän artikkelin, ja lopusta löytyykin muutama vinkki joiden avulla on helppo harjoittaa omaa medialukutaitoaan.

Jyväskylän jälkeen suuntasinkin Turkuun ja siellä olen nyt opiskellut Turun ammattikorkeakoulussa International Business -koulutusohjelmassa, ja valmistumiseni on enää opinnäytetyöstä kiinni. Käytännössä opiskeluni ovat olleet englanniksi, ja opetuksen sisältö on keskittynyt siihen millaista on yritysmaailma ja mitä kaikkia taitoa siellä menestymiseen tarvitaan. Vaikka opiskelujen sisältö on sinänsä ollut epämääräistä, eikä ole tarjonnut mitään niin sanotusti konkreettista oppia (kuten vaikka laivanrakentamista), niin entinen opettajani mielestäni kiteytti koulutusohjelmamme päämäärän hyvin: Vaikka me emme opi koodaamaan seuraavaa Angry Birdsiä, filmaamaan uutta Nälkäpeliä tai suunnittelemaan tulevaa iPhonea, niin me pystymme tuomaan nämä osaajat yhteen, luomaan heille tarvittavan työympäristö itsensä toteuttamiseen, ja saamaan heidät pelaamaan saumattomasti yhtenä joukkueena yhteisen päämäärän eteen.

Ja kuinka tuotantoeläinten oloja pitäisi parantaa Suomessa?

Tuotantoeläinten olojen parantamiseksi tarvitaan kaksi asiaa: Maanviljelijöiden (etenkin eläintilallisten) kannattavuuden parantaminen yhdessä eläinten olojen parantamisen kanssa. Tällä hetkellä maanviljelijöiden keskipalkka jää alle kuuteen euroon tunnilta, joka on reilusti vähemmän kuin esimerkiksi siivoojilla, joista heistäkin joutuvat osa turvautumaan toimeentulotukeen.

Uskon että suurin osa maanviljelijöistä, kuten kaikista muistakin ihmisistä, ovat lopulta hyviä tyyppejä jotka eivät halua tuottaa turhaa kärsimystä eläimille, mutta tiukassa taloustilanteessa on hyvin ymmärrettävää että valmiuksia investoida eläinten kannalta parempiin ja väljempiin tiloihin ei ole, vaan on helpompaa tehdä vain ne lain kannalta välttämättömimmät toimet. Tästä syystä lakeja ja maataloustukia tulisi muuttaa siihen suuntaan että eläinten paremmat olot tarkoittaisivat maanviljelijällekin parempaa toimeentuloa.

Tällaiset parannukset maanviljelijöiden toimeentuloon eivät kuitenkaan ole ilmaisia ja jostain sekin raha on otettava. Ja tässä on nähdäkseni kaupalla merkittävä rooli, joko se voi pienentää omaa osuuttaan voitoista, tai siirtää tämän lisäkustannuksen ruuan hintoihin. Tällä hetkellä kaupan ja teollisuuden osuus esimerkiksi palvikinkusta tai broilerin rintafileestä on siellä 75 prosentin hujakoilla, maanviljelijän saadessa alle 15 prosentin siivun tuotteen hinnasta. Eli jos käyt kaupassa ostamassa sen kilon verran lihaa kympillä, niin maatilalle siitä kympistä päätyy noin puolitoista euroa. Jopa kananmunissa, jotka ovat maatilalta lähtiessään täysin myyntikelpoisia tuotteita sellaisenaan, on maanviljelijän osuus alle neljänneksen kananmunan kokonaishinnasta, samalla kun kauppa rohmuaa hinnasta itselleen puolet.

Itse olen omalta osaltani lopettanut lähes kaiken lihan syönnin, ja syönkin sitä nykyisin pääasiassa vain tarjottuna. Realistina ymmärrän että tätä ei voi kuitenkaan vaatia kaikilta, ja sen takia haluaisin saada parannettua nykyisten tuotantoeläinten oloja muuttamalla lainsäädäntöä ja parantamalla maanviljelijöiden toimeentuloa.

Korjasin muutamia kirjoitusvirheitä, selvensin parissa kohtaa lauserakennetta, ja lisäsin tekstin sekaan lähteitä väittämilleni. Muutoin ylläoleva teksti on sama kuin mitä lähetin vastaukseksi Amandalle.

9.-luokkalainen kysyy, minä vastaan, 2/3

Sain hiljattain sähköpostia Mikkelistä yhdeksäsluokkalaiselta Amandalta:

…jokaisen täytyy esitellä yksi henkilö valitsemastaan puolueesta vaalipiiristämme, ja tehdä hänestä lyhyt esitelmä. Valitsin ehdokkaista sinut, koska melkein jokaisesta tekemästäni vaalikoneesta (niitä on tullut testailtua aika paljon) sinua ehdotettiin arvoilleni sopivaksi ehdokkaaksi.

Haluaisin kysyä vielä muutaman tarkentavan kysymyksen mielipiteisiisi liittyen, jotta osaisin muodostaa niistä ytimekkään esitelmän.

Amandalla olikin kuusi + kaksi erittäin hyvää kysymystä, joihin sitten jokaiseen vastasinkin. Koska vastausteni pituudet vaihtelivat ja vastauksesta tuli muutenkin hyvin pitkä, on tämä blogaus jaettu kolmeen osaan. Luethan myös  nämä: osa 1 ja osa 3.

***

2. Mikä sai sinut jatkamaan isäsi tilaa? Maanviljely ei ymmärtääkseni kamalasti kiinnosta nuoria nykyään, joten valintasi on mielestäni todella rohkea. Jos pääset eduskuntaan, miten käy tilan?

Mahdollisesti suurin syy sille miksi jatkan maanviljelystä tilalla on perinteet. Maatila on kuulunut suvullemme vuodesta 1907 lähtien, ja itse olen nyt maanviljelijä 5. polvessa. Olet ihan oikeassa siinä että maanviljelys ei nuoria pahemmin kiinnosta, enkä yhtään ihmettele. Yksistään maanviljelyksellä on tällä hetkellä hyvin vaikea turvata toimeentuloaan, vaan siinä rinnalla täytyykin olla myös muita tulonlähteitä. Mutta tässä on toisaalta myös oma vapautensa, etenkin itselläni kun omistan vain viljatilan enkä ollenkaan tuotantoeläimiä. Olen melko vapaa sen suhteen kuinka järjestän työni tai vapaa-aikani, ja saan olla oman itseni pomo.

Jos tulen pääsemään eduskuntaan niin tulen todennäköisesti jatkamaan maanviljelystä. Se missä muodossa jatkaminen tulee tapahtumaan on vielä avoinna, käydään vaalit ensin.

3. Mitä energiantuotantomuotoa pitäisi mielestäsi tukea eniten?

Lähtökohtaisesti mitään energiamuotoa ei tulisi tukea, ja kaikkien energiamuotojen tulisi kilpailla markkinaehtoisesti toistensa kanssa. Tällä hetkellä tämä ei kuitenkaan toteudu, ja esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden edullisuus suhteessa uusiutuviin johtuu siitä että näissä fossiilisissa polttoaineissa ei ole huomioitu ulkoisvaikutuksia, siis hiilidioksidipäästöjen ilmastovaikutusta, saasteista johtuvia terveydenhoitokulujen nousua tai luonnonvarojen niukkenevuutta. Jos nämä huomioitaisiin eri energiatuotantomuotojen hinnoissa ja annettaisiin markkinoiden päättää mikä on edullisin tapa tuottaa energiaa, niin tilanne kääntyisi hyvin selvästi uusiutuvien puolelle.

Mutta vaikka nykytilanteelle ei tehtäisi mitään, niin tällä hetkellä näyttää hyvin vahvasti siltä että uusiutuvat – etenkin aurinkoenergia, tuulivoima ja siinä rinnalla energian varastointi – tulevat olemaan merkittävästi edullisempia vaihtoehtoja ilman erillistä tukemista Suomessakin jo 5-10 vuoden sisällä. Tällä hetkellä esimerkiksi aurinkosähkö on yhtä edullista tai edullisempaa jo hyvin monessa maassa ja suurimmassa osassa Yhdysvaltojakin.

4. Pitäisikö ympäristön suojelu laittaa talouskasvun edelle? Ja miten se käytännössä tapahtuu?

Monesti kuulee että ympäristönsuojelu ja talouskasvu olisivat jollain tapaa toisensa poissulkevia asioita, ja näistä voisi valita vain toisen. Näin ei tilanne kuitenkaan ole, vaan on mahdollista luoda talouskasvua ympäristöä suojelemalla. Jälleen, jos keskitytään vaikka pelkästään energiasektoriin, niin esimerkiksi Saksa on luonut paljon uusia työpaikkoja panostamalla uusiutuviin energialähteisiin, ja osaltaan vauhdittanut huimasti muun muassa sitä kuinka nopeasti ja paljon aurinkopaneelien hinnat ovat tulleet alas. Se on luonut paikallisia työpaikkoja ja teollisuutta, ja tuonut maahan osaamista jota on on ollut helppo myydä hyvillä kotimaan referensseillä ulkomaille.

Meillä täällä Suomessakin olisi paljon yrityksiä jotka voisivat olla edelläkävijöitä maailmalla, jos vain saisivat referenssikohteita näytettäväksi ulkomaalaisille ostajille. Esimerkiksi aurinkokeräimiä valmistava Savo-Solar on yksi tällainen paikallinen yritys jonka parhaimmat referenssikohteet löytyvät Tanskasta, ei Suomesta. Jos tähän saataisiin muutos, niin me pystyisimme luomaan työpaikkoja, saamaan tänne Suomeen lisää osaamista ja pelastamaan ilmastoa siinä samalla hiilidioksidipäästöjä vähentämällä. Puhumattakaan siitä mitä mahdollisuuksia esimerkiksi kestävällä pohjalla toteutettu ympäristöturismi pystyisi tarjoamaan työpaikkojen puolesta. Elämme kuitenkin Suomessa jossa on mielestäni yksi Euroopan eksoottisimmista ympäristöistä tuhansine järvineen ja pohjoisine tuntureineen.

5. Mikäli turkistarhaus kiellettäisiin, mistä löytyisi uusia elinkeinoja työnsä menettäville turkistarhaajille?

Kun joku päivä toivottavasti saamme lopetettua turkistarhauksen Suomessa, niin me tulemme tekemään sen sellaisella siirtymäajalla että merkittävä joukko turkistarhauksen parissa työskentelevistä poistuvat alalta eläköitymisen kautta. Usealla turkistarhaus on myös vain yksi kaikista sivuelinkeinoista, jolloin jäljelle jää vielä useampi muu elinkeino. Loppujen työllistymiseen on hyvin vaikea antaa mitään yksiselitteistä vastausta johtuen siitä että jokaisella on kuitenkin erilaiset taustat, koulutus ja käytännön osaaminen.

Yksi mikä useampaa turkistarhauksestakin luopuvaa ja uusiin töihin suuntaavaa helpottaisi huomattavasti olisi perustulon käyttöönotto. Se mahdollistaisi niin työttömille, yrittäjille, opiskelijoille ja muille työssäkäyville ihmisille byrokratiavapaan turvaverkon mahdollisia elämäntilanteen muutoksia varten. Ei tarvitsisi stressata siitä että voiko opiskelijana käydä töissä menettämättä tukia, tai voiko työttömänä opiskella menettämättä tukia. Myös yrittäjien ei tarvitsisi stressata siitä saako itselleen ja perheelleen leipää pöytään vaikka välissä olisikin useampi kuukausi ilman saatavia. Tämä ymmärrettävästi helpottaisi myös turkistarhauksesta luopuven elämää.

Korjasin muutamia kirjoitusvirheitä, selvensin parissa kohtaa lauserakennetta, ja lisäsin tekstin sekaan lähteitä väittämilleni. Muutoin ylläoleva teksti on sama kuin mitä lähetin vastaukseksi Amandalle.

9.-luokkalainen kysyy, minä vastaan, 1/3

Sain hiljattain sähköpostia Mikkelistä yhdeksäsluokkalaiselta Amandalta:

…jokaisen täytyy esitellä yksi henkilö valitsemastaan puolueesta vaalipiiristämme, ja tehdä hänestä lyhyt esitelmä. Valitsin ehdokkaista sinut, koska melkein jokaisesta tekemästäni vaalikoneesta (niitä on tullut testailtua aika paljon) sinua ehdotettiin arvoilleni sopivaksi ehdokkaaksi.

Haluaisin kysyä vielä muutaman tarkentavan kysymyksen mielipiteisiisi liittyen, jotta osaisin muodostaa niistä ytimekkään esitelmän.

Amandalla olikin kuusi + kaksi erittäin hyvää kysymystä, joihin sitten jokaiseen vastasinkin. Koska vastausteni pituudet vaihtelivat ja vastauksesta tuli muutenkin hyvin pitkä, on tämä blogaus jaettu kolmeen osaan. Luethan myös  nämä: osa 2 ja osa 3.

***

1. Yle on julkaissut netissä artikkelin, jonka mukaan pidät geenimuunneltua ruokaa turvallisena. Haluaisitko vähän avata aihetta? Kuinka tiedemiesten peukaloima ruoka voi olla meille turvallista, jos emme sitä luonnollisesti söisi?

GMO, tai täsmäjalostus, on kinkkinen aihe, johon on ehkä mahdotonta antaa lyhyttä vastausta, etenkään kun aihetta voi olla haastavaa ymmärtää ilman kunnollista tietämystä siitä kuinka biologia, evoluutio tai maanviljelys toimii. Täsmäjalostukseen liitetään paljon ennakkoluuloja ja uhkia joista suurin osa ei varsinaisesti liity siihen millä tavalla tai tekniikalla jokin kasvi on jalostettu, vaan ongelmat voivat johtua esimerkiksi viljelytekniikoista tai patenttilainsäädännöstä.

Suurin osa, ellei jopa kaikki, ongelmat mitä täsmäjalostukseen voidaan liittää, ovat mahdollisia myös ns. perinteisin menetelmin jalostetuissa kasveissa. Näihin perinteisiin jalostustekniikoihin lasketaan kuuluvaksi muun muassa siementen myrkyttäminen ja säteillyttäminen, joilla saadaan aikaisiksi arvaamattomia mutaatioita, joista osa voi olla haluttuja ja osa haitallisia.

Otetaan esimerkiksi peruna 60-luvulta: Yhdysvalloissa koetettiin jalostaa perinteisin menetelmin perunalajiketta josta saataisiin tehtyä entistä parempia sipsejä. Kun tämä tavoite saavutettiin, niin ongelmaksi muodostuikin se että kyseinen peruna sisälsi myrkyllisen paljon solaniinia, perunoista ja muista kasveista löytyvää luontaista torjunta-ainetta.

Yhdeksi täsmäjalostuksen ongelmista liitetään superrikkaruohot jotka syntyvät liiallisesta rikkaruohomyrkkyjen käytöstä. Tämä on ihan totta, mutta ei varsinaisesti liity taaskaan siihen millä tavalla kasvi on jalostettu, vaan millä tavalla kasvia viljellään. Kun on käytössä lajike joka on vastustuskykyinen rikkaruohomyrkylle joka tappaa lähes kaikki muut kasvit, niin houkutus viljellä vain tätä yhtä kasvia käyttämällä yhtä ja samaa rikkaruohomyrkkyä vain kasvaa. Tämä altistaa sitten sille että luonnonvalinta jättää jäljelle sen yhden tai kaksi rikkaruohoa jotka saavat vastustuskyvyn tälle rikkaruohomyrkylle luontaisesti, ja näin rikkaruohomyrkystä tulee tehoton näitä rikkaruohomyrkkyjä kohtaan. Tämä olisi vältettävissä sillä että muutaman vuoden välein vaihdettaisiin lajikkeita ja rikkaruohomyrkkyjä, jolloin rikkaruohot eivät pääsisi luonnonvalinnan kautta jalostumaan sellaisiksi että tämä vastustuskykymutaatio olisi selviytymisen kannalta elinehto. Tähän superrikkaruohonongelmaan tulisikin puuttua lisäämällä kasvikiertoa, eli monipuolistamalla niiden kasvien määrää joka vaihtelee samalla pellolla vuosien kuluessa.

Toinen asia mikä hyvin usein nousee esiin täsmäjalostuksesta puhuttaessa on se että se aiheuttaa syöpää. Tämä todella usein toistuva väite pohjautuu yhteen tutkimukseen, ns. Seralinin rottakokeeseen jossa oli huomattavia ongelmia tutkimuksen toteutuksen suhteen. Yksi räikeimmistä oli se, että rottalaji jota tutkimuksessa käytettiin oli sellainen että ne saivat muutenkin syöpäkasvaimia huomattavia määriä, oli ruokavalio mikä hyvänsä. Tämä tutkimus vedettiinkin myöhemmin pois sen julkaisseesta lehdestä valtavan tiedeyhteisöltä saaman kritiikin johdosta.

Jos myös pohtii sitä kuinka luonnollista nykyruoka on, niin siihen on helppo todeta että se ei ole luonnollista. Omenat, viljat, öljykasvit, maissit, juurekset ja lähes kaikki muutkin ruoka-aineiksi kelpaavat kasvit mitä kaupoistamme löytyy ovat jalostettuja vuosituhansien saatossa ihmisten toimesta siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa maata alettiin viljellä. Lähes mikään näistä kasveista ei myöskään pärjäisi luonnossa sellaisenaan ilman että ihminen olisi kitkemässä rikkaruohoja, muokkaamassa maata, tai muutoin pitämässä huolta siitä että näillä kasveilla on tilaa kasvaa.

Tottakai olen huolissani siitä millaista ruokaa me syömme ja viljelemme, ja se onkin se mihin haluaisin ennemmin keskittyä sen sijaan että keskitymme siihen mitä jalostustekniikoita olemme käyttäneet. Kaikki uudet lajikkeet mitä markkinoille tulee, niin niiden vaikutukset ihmiseen ja ympäristöön tulisi tutkia.

Korjasin muutamia kirjoitusvirheitä, selvensin parissa kohtaa lauserakennetta, ja lisäsin tekstin sekaan lähteitä väittämilleni. Muutoin ylläoleva teksti on sama kuin mitä lähetin vastaukseksi Amandalle. Silti tästä voisi kirjoittaa roppakaupalla lisää, koska tämä ei todellakaan ole mikään yksinkertainen aihe käsiteltäväksi.

Kuka kuuntelisi Nyytiä?

Olin edellisellä viikolla kampanjoimassa Savonlinnan torilla ja siellä tuli kohdattua ties miten monenlaista ja mukavaa ihmistä. Pari kohtaamista jäi kuitenkin erityisesti mieleeni, joista ensimmäinen oli Fobba (kok.). Fobban sanoin, toivon hänelle kohtuullisesti menestystä. Eduskunta kuitenkin tarvitsee hyviä tyyppejä puolueeseen katsomatta.

Ei oo Kaakkois-Suomessa asiat yhtään huonosti ehdokasasettelujen suhteen. #savonlinna #vihreät #kokoomus #vaalit2015 #fobba

Una foto publicada por Lauri Kosonen (@ekufi) el


Mutta toinen Fobbaakin merkittävämpi kohtaaminen oli kahden fiksun nuoren kanssa. He kävivät luonani juttelemassa päivällä, ja tottakai kerroin siitä miten minä ja Vihreät haluamme uudistaa Suomea ja pitää huolta siitä että nuorilla on tulevaisuudessakin mm. mahdollisuus kouluttautua kuinka parhaaksi näkevätkään. Keskustelun päätteeksi kerroin että käykää ihmeessä kiertämässä myös muut vaaliteltat lävitse ja kyselemässä, mitä muilla puolueilla on tarjota heille (meille) nuorille, eihän autokaupoillakaan pidä sitä ensimmäistä eteen tulevaa autoa heti ostaa näkemättä myös muita vaihtoehtoja.

Meni jonkun aikaa, ja nuoret tulivat takaisin kertomaan että muilla teltoilla ei ollut ketään nuoria ehdokkaita paikalla, ja vanhemmatkin ehdokkaat vain tarjosivat esitettään, mutta eivät sen enempää viitsineet lähteä juttelemaan heidän kanssaan. Tämä oli tietysti helppo nähdä itselleni pelkkänä plussana, koska mulla on kyllä aikaa ja halua jutella kenen kanssa tahansa.
Päällimmäiseksi jäi silti mieleen se että meillä on paljon nuoria ja fiksuja ihmisiä, joille monelle jää sellainen olo että heitä ei kuunnella, että heidän mielipiteillään ei ole arvoa. Ja sitten vielä eräillä on vielä röyhkeyttä ihmetellä mediassa että miksi nuoria ei kiinnosta politiikkaa ja äänestäminen. Ei nuoria varmasti kiinnosta politiikka, jos poliitikkoja ei kiinnosta nuoret. Ja näin sen ei tulisi olla! Jokaisen meistä tulisi saada tulla kuulluksi.
Kansanedustajien keski-ikä on yli 50 vuotta ja se tarkoittaa sitä että monilla nykyisillä kansanedustajilla ei ole mitään käsitystä siitä mitkä asiat nykypäivänä koskettavat nuoria. Silti eduskunnassa tehdään päätöksiä jotka vaikuttavat hyvin merkittävästi nuoriin ja nuorten elämään. Päätöksiä, joilla voidaan suistaa monen lupaavan nuoren tulevaisuus pois raiteiltaan, vain siksi koska niillä päätöksillä ei ole (suoranaista) vaikutusta jo vuosikymmeniä työelämässä olleiden elämään.

Tästä syystä toivon että jokainen suomalaisista nuorista välittävä ihminen äänestäisi nuorta tai oikeasti nuorten asioita ajavaa ehdokasta, aivan sama mitä puoluetta lopulta itse kannattaa. Jos eduskunnassa jotain leikkauksia tulisi tehdä, niin sen tulisi olla nuorennusleikkaus. Äänelläsi se on mahdollista. Nyt jos koskaan.

MDCLXII – MCMXVII