Olen todennäköisesti pyöräillyt useammassa kaupungissa pohjois-Amerikassa kuin Suomessa. Pyöräilijän näkövinkkelistä erittäin tuttuja kaupunkeja minulle ovat Calgary, Vancouver, Turku ja Savonlinna. Kärjistetysti voisi sanoa että näistä kaupungeista vain yksi on autottoman paratiisi, ja loput kolme on rakennettu autoja varten. Mutta ainoastaan Savonlinnaa en voisi suositella kenellekään joka nauttii polkupyöräilystä.

Vaikka ei vertailisi kuin vain autokaupunkikolmikkoa Calgarya, Turkua ja Savonlinnaa, niin Savonlinna jää näistäkin kahdesta auttamatta jälkeen pyöräily-ystävällisyydessä. Jopa länsirannikon pikkukylät Yhdysvalloissa olivat pyöräily-ystävällisempiä kuin Savonlinna, ja näissä kaupungeissa tuntui ettei kukaan edes tiennyt mikä tämä mystinen “polkupyörä” on. Kritiikkiä Savonlinnan pyöräilyolosuhteita kohtaan on mahdollista löytää myös muualta internetistä, kuten täältä tai täältä.

Kanadalaiset kaupungit, Calgaryn ja Vancouver, olivat kuin toistensa vastakohdat.  Siinä missä Calgary oli rakennettu autoja ja autoilijoita varten (pyöräkaistoja ei ollut, pyöräilijöiden paikka oli pilvenpiirtäjien välissä muun liikenteen seassa), on Vancouverissa  jalankulkija aina kingi, polkupyöräilijöiden, julkisen liikenteen, tavarantoimittajien ja yksityisautoilijoiden tullessa perässä edellä mainitussa järjestyksessä. Ja toisin kuin turkulaiset toriparkin puolustajat väittävät, pelkkään autoilijaan keskittyminen ei tuo onnea. Calgaryn kaduilla ei ollut minkäänlaista elämää, toisin kuin Vancouverissa. Calgaryssä kadut olivat sen verran leveitä ettei ohi ajavia autoja tarvinnut pelätä, ja Vancouverissa pyöräily oli helpompaa kuin missään missä olen ikinä pyöräillyt.  Mutta se Kanadasta, takaisin Suomeen.

Niiden vuosien aikana kun asuin Turussa, ei siellä paljoa tapahtunut pyöräilyn edistämisen puolesta vaikka tahtoa ja halua kansalaisilla oli sitäkin enemmän. Keskustassa ei ole pyöräteitä joita pitkin pääsisi helposti siirtymään kaupungin lävitse, mutta siellä sentään pyöräilijä tietää selkeästi paikkansa, ja se  paikka on ajoradalla. Näiltä osin Turku on hyvin verrattavissa Calgaryyn, vaikkakin Calgaryssä ajaminen tuntuikin paljon Turkua turvallisemmalta.

Savonlinnan ongelma ei niinkään ole se, että keskusta on tehty täysin autoja varten. Savonlinnan ongelma on se, että polkupyöräilijän paikka kaduilla on vedetty arvalla hatusta, täysin vailla minkäänlaista johdonmukaisuutta. Milloin on pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain, ja milloin on pelkkä jalkakäytävä, ja milloin yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Välillä yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on myös parkkipaikka.  Ja arvan voi vetää kaksi-kolme kertaa yhdelle kadulle (Heikinpohjantie, Pilkkakoskentie, Kirkkokatu).

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka suuri taiteen (ja antitaiteen) ystävä olenkin, niin tällainen dada pitäisi saada pois Savonlinnan kaduilta. Onneksi ajatukseni asian korjaamiseksi on sekä ilmainen että yksinkertainen.

Kaikkien paitsi pääteiden (Savontie, Tulliportinkatu, Olavinkatu ja Kauppatori, Satamapuistonkatu ja Tottinkatu) varret muutettaisiin pelkästään jalkakäytäviksi. Tämä onnistuisi niinkin yksinkertaisesti kuin vain poistamalla kaikki kyltit jotka viittaisivat kadun jalkakäytävän olevan yhdistetty pyörätie että jalkakäytävä. Mitään ei tarvitsisi lisätä, mitään ei tarvitsisi ostaa. Tällöin pyöräilijän ei tarvitsisi enää arpoa että missä saa ja missä ei saa ajaa. Pyöräily muuttuisi laillisemmaksi, mutta myös sujuvammaksi ja turvallisemmaksi. Näistä argumenteista vielä lisää myöhemmin.

Oheisiin karttoihin nämä tiet joilla pyöräilijän paikka tulisi olla ajoradalla olen pääsääntöisesti merkinnyt vihreällä. Punaisella puolestaan olen merkinnyt tiet joille ei tarvitsisi tehdä mitään. Katkoviivojen kohdalle tulisi tehdä jotain, mutta en keksi mikä olisi ilmaista ja toimivaa.

 

Selkeää, eikö?

Mitä tämä sitten tarkoittaisi muille kuin pyöräilijöille? Jalankulkijoiden elämä helpottuisi, kun heidän ei tarvitsisi varoa pyöräilijöitä, ja pyöräilijöiden ei tarvitsisi vastaavasti ajaa siksakkia jalankulkijoiden välissä. Autoilijoille tämä muutos olisi lähes huomaamaton. Autolla pääsisi edelleenkin juuri sinne minne ennenkin, pyöräilijät eivät tukkisi kulkureittejä, ja parasta kaikesta, näkyvyys pyöräilijöihin paranisi (kts. aikaisempi linkki pyöräilyn turvallisuudesta). Parkkipaikkoihinkaan ei näillä muutoksilla tarvitsisi koskea.

Olen vahvasti sitä mieltä että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumisen helpottaminen keskustassa lisäisi myös keskustan elämää, ja täten keskustan liiketilojen asiakasmääriä. Kuka koukkaa hetken mielijohteesta todennäköisimmin kauppaan, jalankulkija, autoilija vai pyöräilijä?

Ei tämä Savonlinna täysin onnetonkaan kyläpahanen onneksi ole, kyllä täällä potentiaalia on. Yhdistetyt pyörä- ja jalkakäytävät jotka vievät pois kaupungista niin itään kuin länteen ovat pääsääntöisesti ihan ok, mutta se keskusta. Onneksi vain muutamalla pienellä ja täysin ilmaisella muutoksella saataisiin Savonlinnan profiilia pyöräily-ystävällisenä kaupunkina nostettua todella paljon, kymmeniä kertoja enemmän kuin Helsinki usean miljoonan euron Baanallaan.